Opiskeluvinkkejä ja teatterielämyksiä Vaasasta

Vetelin lukion ykköset ja kakkoset viettivät tapahtumarikkaan päivän Vaasassa keskiviikkona 20.11.2013. Matkan järjestelyistä vastasivat oppilaanohjaaja Aino Salo (oppilaitosvierailut), äidin-kielen ja kirjallisuuden lehtori Tarja Eerola (Vaasan kaupunginteatteri) ja ruotsin lehtori Tarja Aho (Wasa Teater). Opiskelijoilta kerättiin paluumatkalla palautetta päivän kokemuksista.

Oppilaitosvierailujen lisäksi ykköset tutustuivat Vaasan kaupunginteatterin ja kakkoset Wasa Teatterin kulisseihin. Illalla toinen vuosiluokka koki musikaalin Fighting Star ja ensimmäisen vuoden opiskelijat näytelmän Vadelmavenepakolainen.

Vaasan yliopisto
Vaasan yliopisto on yksi Palosaaren opiskelijakampuksella sijaitsevista oppilaitoksista. Yliopisto-opiskelijoita on n. 5000. Kieliopintoja esitteli opiskelijapalvelupäällikkö Helena Höglund ja kaksi opiskelijaa, joista toinen oli viime kevään ylioppilaamme, kaustislainen, punaiseen opiskelijahaalariin sonnustautunut Heini Kuorikoski. Hän opiskelee tänä syksynä aloittaneessa Viestinnän, nykysuomen ja englannin kandidaattiohjelmassa, joka kouluttaa tulevaisuuden moniosaajia. Ensimmäisenä vuonna opiskellaan kaikkia kolmea ainetta ja toisena vuonna valitaan näistä yksi pääaine. Heini aikoo keskittyä englannin opintoihin. Hän on viihtynyt Vaasassa erinomaisesti ja kertoi, että muihin opiskelijoihin on ollut helppo tutustua. Se vaatii tosin myös omaa aktiivisuutta. Tutortoiminta auttaa myös sopeutumisessa. Heinin mukaan yliopistoon kannattaa hakea, vaikka ylioppilastodistus ei sisältäisikään laudatureita ja eximioita. Yliopistoon pääsyn voi ratkaista myös panostus ja onnistuminen valintakokeessa, kuten Heinille kävi. Yksi unelmien täyttymys Heinille oli päästä kantamaan opiskelijahaalaria, vaikka vaasalaisten opiskelijoiden punainen väri häntä ei kovasti miellytäkään.

Opiskelijat saivat kattavan kuvan Vaasan yliopiston opiskelumahdollisuuksista ja siitä, mihin ammatteihin eri suuntauksista voidaan valmistua. Uudet opiskelijat valitaan joko ylioppilastutkintotodistuksen ja valintakokeen yhteispistemäärän tai pelkän valintakoepistemäärän perusteella. Ylioppilastutkintotodistuksesta huomioidaan 4 – 5 ainetta, jotka vaihtelevat tiedekunnittain.

Vaasan yliopistossa voi opiskella muitakin vieraita kieliä. Uusi syksyllä 2014 aloittava koulutusohjelma on ruotsin kielen kielikylpykoulutus, josta valmistuu joko ruotsin aineenopettajia tai luokanopettajia, jotka voivat antaa ruotsinkielistä kielikylpyopetusta peruskoulussa.

Vaasan yliopistossa on perinteisesti koulutettu kauppatieteilijöitä. Siellä voi myös opiskella hallintotieteitä ja Teknillisessä tiedekunnassa energia- ja informaatiotekniikkaa tai yhdistää tekniikka ja kauppatieteet ja opiskella tietotekniikkaa ja tuotantotaloutta.

Opiskelijoidemme mielestä yliopisto-opiskelusta annettiin kattavasti tietoa eri suuntautumisvaihtoehdoista. Opiskelijoiden kertomia asioita oli osan mielestä mukavampi kuunnella kuin virkamiestä. Jotkut pitivät tunnin mittaista esittelyä pitkäveteisenä ja luentomaisena.

Lisätietoja: http://www.uva.fi/fi/

Vaasan ammattikorkeakoulu
VAMKissa opiskelee n. 3000 opiskelija, joista tapasimme kaksi Vetelin lukion entistä oppilasta Rauli Lambackan ja Heidi Takalo-Mattilan. Esittely tapahtui oppilaitoskoordinaattori Merja Salomäki-Jurkan johdolla. Esittely keskittyi sähkötekniikan ja terveydenhoitajan opintoihin, mutta VAMK valmistaa insinöörien ja terveydenhoitajien lisäksi sairaanhoitajia, sosionomeja ja tradenomeja.

Rauli kertoi valinneensa AMK-opinnot saadakseen käytännönläheistä opetusta sekä sähkötekniikan hyvien työllisyysnäkymien vuoksi. Vaasan etuna on hänen mielestään myös, että siellä ei ole paljon veteliläisiä opiskelijoita. Heidi puolestaan pääsi unelma-alalleen. Terveydenhoitajan opinnoissa hän saa pätevyyden myös sairaanhoitajaksi. Rauli lähti opiskelemaan armeijan käytyään, mikä vaikeutti opintoihin palaamista, koska oli opittava ”valmiin pöydän taktiikasta” itsenäisempää elämäntapaa. Ammattikorkeakoulussa tosin opiskelijoille annetaan aluksi valmiit lukujärjestykset suuntautumisen mukaan.

Vaasan alue tarjoaa insinööreille hyvät harjoittelumahdollisuudet, koska alueella on paljon suuria yrityksiä, joiden kanssa AMK tekee jatkuvaa yhteistyötä. VAMKilla on myös paljon kansainvälistä vaihtoa sekä Eurooppaan että muihin maanosiin. Oman alan harjoittelumahdollisuuksia tarjoavat myös Technobothnian tekniikan opetuksen ja tutkimuksen laboratoriot.

Sekä yliopisto- että ammattikorkeakoulun esittelyssä opiskelijat kertoivat, että Vaasan kaksikielisyyttä ei tarvitse pelätä, koska ruotsin kieli ei koske paljonkaan opiskelijoiden elämää. Raulin mielestä ruotsin kurssi ei tuottanut vaikeuksia lukion käyneille, mutta ammattikoulusta tuleville sen opiskelu on vaikeaa. Työelämässä rannikkoseudulla ruotsia on VAMKin oppilaitoskoordinaattorin mukaan hyvä osata.

Useimpien opiskelijoidemme mielestä tietoa AMK-opinnoista saatiin kattavasti, mutta enemmän olisi voinut kertoa opiskelijan arkipäivästä, muista opintovaihtoehdoista ja esitellä rakennuksia. Opiskelijoiden näkökulma olisi saanut myös tulla paremmin esille.

Lisätietoa: http://www.puv.fi/fi/

Technobothnia
Technobothniaan tutustuminen oli useimpien opiskelijoidemme mielestä jännittävää, mielenkiintoista, asiallista, opettavaista, käytännönläheistä ja innostavaa. Tutkimuskeskus oli hyvin varusteltu ja sitä esiteltiin tekniikan opettajien voimin hyvin, selkeästi ja tehokkaasti.

Tutkimuslaboratorio on VAMKin, Yrkeshögskolan Novian sekä Vaasan yliopiston yhteinen tekniikan laboratorio ja tutkimuskeskus. Laitteistot ja ohjelmistot on hankittu ympäröivien yritysten mielipiteitä kuunnellen ja vastaavat ajan vaatimuksia. Kolmessa pienemmässä ryhmässä tutustuimme kolmeen kohteeseen. Korkeakouluopiskelijat purkavat mm. skoottereita ja mönkijöitä, dokumen-toivat purkamisen ja kasaavat laitteet uudelleen oppien samalla tiimityöskentelyä ja viestintätaito-ja. Robotiikka on yksi tekniikan yhä kasvavista osa-alueista. Suurjännitelaboratoriossa tutustuimme sähköverkon laitteiden jännitekoestukseen sekä sähköverkkojen simulointiin. Tutustuimme kaaviona sähkön siirtämiseen voimalaitokselta yksityiskoteihin. Ympäristölaboratoriossa meille näy-tettiin mm. miten Kyrönjoen vesi puhdistetaan juomakelpoiseksi.

Lisätietoa: http://www.technobothnia.fi/fi/

Kulissikierrokset
Ruotsinkielisen Wasa Teaterin kulissikierros tapahtui ruotsiksi, mutta oppaamme, näyttelijä Malin Olkkola suomensi vaativimmat osat. Opiskelijoidemme mielestä oli kiinnostavaa nähdä, kuinka paljon teatteri työllistää eri ammattiryhmiä. Teatterirakennus paloi 1950-luvulla ja uusi teatteri valmistui 1954. Kierros oli perusteellinen ja lisäsi ymmärrystä teatterimaailmaa kohtaan. Se oli myös loistava esimerkki hyvästä asiakaspalvelusta. Tutustuimme maskiin ja peruukkeihin, puvustamoon, eri näyttämöihin, ahtaaseen orkesterin tilaan ja verstaaseen. Oppaamme esitteli myös teatterin näyttelijät ja kertoi, että yksi Fighting Star –produktion koe-esityksiin osallistuneista oli täysin suomenkielinen Valtteri Keinänen, joka koe-esiintymisissä esitti koiraa, koska ei osannut ruotsia riittävästi. Hänet valittiin näyttelijäksi musikaaliin ja on oppinut ruotsia näyttelemisen ohessa.

Pääsimme tutustumaan myös Vaasan kaupunginteatterin toimintaan. Kurkistimme aluksi tarpeistoon, jossa tarpeistonvalmistaja Jaana Ala-Lähdesmäki kertoi omasta työstään. Saimme kuulla mielenkiintoisia yksityiskohtia, esimerkiksi kuinka kynttilägeelistä valmistetaan lavalla aidolta näyttäviä drinkkejä. Kävimme myös teatterin kampaamossa ihastelemassa peruukkikokoelmaa ja katselemassa Vadelmavenepakolainen-näytelmän kulisseja. Oli opettavaista huomata, kuinka paljon muutakin teatteriesitys näyttelijöiden lisäksi vaatii.

Musikaali Fighting Star
Wasa Teaterin musikaali Fighting Star on Hanasaaren suomalais-ruotsalaisen kulttuurikeskuksen Svenska nu -projektin ja Wasa Teaterin yhteisponnistus. Vaasan matkaamme saimme taloudellista tukea Svenska nu -projektista.

Fighting Star -musikaalin ideoija, käsikirjoittaja ja musiikin kirjoittaja on suomenruotsalaisen kulttuurin monitoimimies Niklas Rosström, joka on tuottanut useita showmusikaaleja ja konsertteja viimeisen 20 vuoden aikana. Sysäyksen tähän musikaaliin hän sai nyrkkeilijä Eva Wahlströmin esiintymisestä Svenska Teaternin Play Me -musikaalin lanseeraustilaisuudessa. Wahlströmissä hän näki itsepäisen tytön, jonka energia oli räjähtävää. Rosströmin ajatuksissa kehittyi tarina itsepäi-sestä tytöstä ja tämän yhtä itsepäisestä poliitikkoisästä, joiden suhteesta on tullut ristiriitainen. Fighting Star kertoo isän ja tyttären välisen kasvutarinan, jossa he mutkien kautta löytävät toisensa uudelleen.

Sanoituksia ja käsikirjoitusta on laatinut Rosströmin lisäksi USA:sta Tukholmaan muuttanut sanoittaja-laulaja Sharon Vaughn ja musiikin on kirjoittanut ruotsalainen säveltäjä Doughlas Carr. Ohjaajana on sekä suomen- että ruotsinkielisille TV:stä tutuksi tullut ohjaaja-näyttelijä-juontaja Maria Sid.

Nuoret näyttelijät valittiin koe-esiintymisten kautta keväällä 2013. Finaaliin pääsi kaksitoista ja tuomaristo valitsi musikaaliin heistä kuusi. Monet näyttelijöistä ovat Pietarsaaren seudulta. Pääroolissa on Carolina Storrank Teerijärveltä.

Fighting Star käsittelee aikaamme, jossa toisen hyväksikäyttäminen ja oman edun tavoittelu ovat johtotähtiä monen elämässä. Pääroolissa Ziggy haastaa sekä itsensä että muut, ennen kaikkea isänsä Martin Brinkin, taistelussa tulla hyväksytyksi ja rakastetuksi. Ziggyn ystävä Hannah haluaa tulla nähdyksi ja saada arvostusta tanssijana. Ziggy ryhtyy nyrkkeilijäksi erään pahoinpitelyn seurauksena, jotta kukaan ei häntä enää voisi lyödä.

Opiskelijamme olivat musikaalin väliajalla ilmeisen myönteisesti yllättyneitä esityksen tasosta. Useimmat pysyivät juonessa mukana, osa ymmärsi sanat hyvin. Loppupalautteessa opiskelijat ker-toivat pitäneensä lavastuksesta ja valaistuksesta, vaikka rekvisiitta oli vähäistä. Puvustus oli sopivaa ja hahmojensa näköistä. Roolihahmot oli rakennettu hyvin. Juoni ei ollut täysin ennalta arvat-tava, vaikka opiskelijat olivat saaneet suomenkielisen tiivistelmän etukäteen. Tarina oli hieno ja musiikki sekä lauluäänet upeita ja äänenhallinta taitavaa. Päänäyttelijät pystyivät laulamaan jopa makuuasennosta lattialta. Melodiat olivat yksinkertaisia, tarttuvia ja mukaansatempaavia.
Lisätietoja:
http://www.hanaholmen.fi/kulturcentrum/hem
http://www.wasateater.fi/

Vadelmavenepakolainen
”Minun nimeni on Mikko Virtanen – – Minä olen kansalaisuustransvestiitti.” Kouvolalainen Mikko Virtanen (Marko Keskitalo) kiinnostuu jo lapsuudessa Ruotsista ja ruotsin kielestä. Mikko on täysin vakuuttunut siitä, että hän on syntynyt väärään kansallisuuteen ja että hän oikeasti onkin ruotsa-lainen. Mikko kadehtii ruotsalaista perheidylliä ja yhteiskunnan harmoniaa ja haluaa päästä osaksi niistä keinolla millä hyvänsä.

Lähtöasetelma Vaasan kaupunginteatterin jopa farssia lähentelevässä Miika Nousiaisen samannimiseen romaaniin perustuvassa Vadelmavenepakolainen-komediassa on herkullinen. Stereotypioita sekä kaadetaan että vahvistetaan. Onko ruoho todellakin vihreämpää aidan toisella puolella? Katsoja jää pohtimaan myös omaa moraaliaan, kun Mikko raivaa luovasti tavoitteensa tieltä kaikki esteet. Mitä parista ruumiista, kunhan tavoitteeseen päästään! Lopulta valheisiin perustuva kortti-talo romahtaa kertaheitolla.

Vadelmavenepakolainen on näyttelijöille melkoinen maratonjuoksu. Keskitalon lisäksi lavalla nähdään Anna Lemmetti Vieri, Aija Pahkala, Tommi Kekarainen, Timo Luoma ja Sam Wikman, jotka esittävät onnistuneesti kaikki näytelmän 65 sivuroolia. Vaihdot ovat nopeita, ja ovi käy välillä tiu-haan tahtiin, mikä luo osittain juuri ovifarssimaista tunnelmaa. Tyylilajiin kuuluvasta ylinäyttelemi-sestä voidaan olla monta mieltä, mutta jos lähtökohtana ovat nimenomaan stereotypiat, ei siltä voida välttyä. Keskitalon Mikosta välittyvät sekä päättäväisyys että syvä identiteettikriisi, joka ei täysin helpota missään vaiheessa: suomalaiset sananlaskut pyrkivät pintaan kuin freudilaiset lip-sahdukset. Näyttelijäntyö on onnistunutta, varmaa perustyötä.

Pentti Kotkaniemen sovitus toimii näyttämöllä. Se on sujuva ja helposti seurattava. Aiemmin lähinnä musikaaleja ohjanneen Miika Murasen ohjaus korostaa suomalaiskansallista tapaa, jossa kaikki yhteiskunnan toimintoja myöten matkitaan länsinaapurista. Tai jos ei matkita, ainakin verra-taan. Ovifarssimaisuuden vuoksi lavastus on niukkaa ja paikallaan pysyvää. Eri miljööt luodaan Kati Lampun, Olli Haakanan ja Teemu Vähäsen projisoinneilla. Tässä on tapa, jota soisi käytettävän laajemmaltikin teattereissa!

Itsensä liian vakavasti ottaminen tappaa elämänilon. Itselleen on osattava nauraa. Siinä sivussa voidaan joskus nauraa naapureillekin. Vadelmavenepakolainen tekee kumpaakin.
Lisätietoja:
http://teatteri.vaasa.fi/tmp_teatteri_catalog_1.asp?sua=1&lang=1&s=232