Tervehdys lukiolta!
Olen kerännyt tähän alle tarinoita ja muistoja, joihin olen saanut luvan julkaisuun. Lisää tarinoita siitä, miten elämä on kuljettanut lukion jälkeen ja muistoja ajasta lukiossa voi edelleen laittaa tulemaan, joko kyselyn kautta https://forms.gle/L3mZLaWa4roCycMm6 tai
suoraan minun sähköpostiin: petri.saari@veteli.fi
Terveisin: Petri Saari
Tarinasi siitä, mitä sinulle on tapahtunut lukion jälkeen.
1) Lukion jälkeen opiskelin vuoden silloisessa Helsingin Sihteeriopistossa, joka oli juuri saanut luvan toimia ammattikorkeakouluna. Vuodet 1996-2004 opiskelin Helsingin yliopistossa, pääaineeni oli pohjoismaiset kielet. Sivuaineina opiskelin mm. suomen kieltä, kotimaista kirjallisuutta ja aineenopettajan opinnot. Olin opiskeluvuosina vaihdossa Ruotsissa, kielten apuopettajana Tanskassa sekä ilta- ja viikonlopputöissä Stockmannilla. Tein myös opettajan sijaisuuksia ympäri pääkaupunkiseutua.
Vuonna 2004 valmistuin filosofian maisteriksi. Lukuvuoden 2004-2005 toimin suomen opettajana ruotsinkielisessä yläkoulussa Espoossa. Lukuvuoden 2005-2006 tein vastaavia töitä alakoulussa Espoossa ja yläkoulussa + lukiossa Vantaalla. Syksystä 2006 minulla on ollut suomen kielen lehtorin virka samaisessa yläkoulussa, jossa aloitin työurani. Nykyään koulun nimi on Storängens skola. Opetuskieleni on suomi, mutta työkieleni ruotsi.
Asuin perheeni kanssa pari vuotta Lundissa Ruotsissa, olin silloin vanhempainvapaalla. Tein kuitenkin asiakaspalvelutöitä jalometallialan yrityksessä Malmössä. Syksystä 2013 olen työskennellyt virassani yläkoululaisten parissa Espoossa, mutta asumme Siuntiossa.
2)Kajaanin AMK Liikunnanohjaaja opinnot lukion jälkeen, jonka jälkeen työllistyminen Kajaanin ammattikorkeakoulun oppimisympäristöön ohjaajaksi ja myöhemmin koordinaattoriksi. Tällä hetkellä hanketyössä korkeakoululiikunnan ja yrittäjyyskasvatuksen parissa sekä osittain opetustyötä.
3)Hyvät pohjatiedot sai Vetelin lukiosta, josta sitten lähdin opiskelemaan ensin avoimeen yliopistoon Tampereelle ja sitten Vaasan yliopistoon, josta valmistuin kauppatieteiden maisteriksi 2006. Monen mutkan (kaukaisin mutka Australiassa) kautta päädyin 2017 takaisin Veteliin ja nyt täällä onnellisena paluumuuttajana ja erittäin onnellinen lukiostamme! Tällä hetkellä opetan liiketaloutta Centria ammattikorkeakoulussa.
4)Kävin Vetelin ”vanhamuotoisen” lukion 1970-luvun alkuvuosina ja kirjoitin ylioppilaaksi keväällä 1974. Meitä abiturientteja oli silloin aikamoinen joukko, taisi olla jotain seittemisenkymmentä kirjoittajaa, jotka saivat valkolakin päähänsä. Siihen aikaan lukiossamme oli oppilaita Vetelin ja Halsuan lisäksi runsaasti myös Kaustiselta ja Perhosta, koska niissä ei ollut vielä omaa lukiota. Itse onnistuin kirjoituksissa kohtalaisesti, kiitos lukiomme hyvien opettajien ja lukioluokkamme hyvän yhteishengen. Vetelin lukiosta saatu oppi ja eväät olivat jo silloin niin hyviä, että meikäläinenkin tavallinen ”pulliainen” pääsi suoraan yo-todistuksen perusteella opiskelemaan Oulun yliopiston matemaattis-luonnontieteelliseen tiedekuntaan.
No, armeijan käytyäni lähdin Ouluun, mutta vaikka pidin koulussa matemaattisista aineista, en kuitenkaan viihtynyt vuotta pitempään Oulussa matikkaa ja tilastotiedettä lukemassa, vaan pyrin Jyväskylän yliopistoon ja pääsin sinne opiskelemaan yritys- ja kansantaloutta. Muutamien koukeroiden ja sivuhyppyjen jälkeen sain sieltä KTM:n paperit. Työurani olen tehnyt usean yrityksen palveluksessa niin Vetelissä kuin muuallakin. Nyt olen eläkkeellä ja odottelen, josko yhdessä vuonna 2024 valmistuvien uusien ylioppilaiden juhlan myötä pääsisimme ikäluokkani kanssa kokemaan myös riemuylioppilaisuuden Vetelin uudistuneessa lukiossa. Toivotan Vetelin lukiolle, kaikille sen oppilaille ja opettajille sekä lukion eteen työtä tehneille mitä parhainta menestystä.
5)Menin lukion jälkeen, vuonna 1978, Jyväskylän yliopistoon opiskelemaan musiikkitiedettä ja muutamaa muuta ainetta. Vain vuoden päätoimisen opiskelun jälkeen pestauduin musiikinopettajan hommiin Soinin ja Lehtimäen kansalaisopistoon. Opinnot jatkuivat ohessa. Vuotta myöhemmin sain paikan Jyväskylän maalaiskunnan kansalaisopiston musiiikinopettajaksi. Sain tehtyä alemman yliopistotutkinnon, mutta opinnot keskeytyivät, kun muutimme Helsinkiin vuonna 1983. Silloin aloitin työt Suomen kansanmusiikkiliiton toiminnanjohtajana.
Vuotta myöhemmin päädyin sivutoimiseksi opettajaksi Sibelius-Akatemiaan. Opetin aluksi viulunsoittoa kansanmuusiikin opiskelijoille, myöhemmin monia muitakin oppiaineita. Päätoimisen opettajan pestiin pääsin vuonna 1986. Välillä opiskelin työn ohessa Helsingin yliopistossa, mutta maisterin paperit sain Jyväskylästä vasta vuonna 1995. Tuollainen maisterimaratooni ei ole enää mahdollista saati suotavaa nykyiselle opiskelijoille. No, päätoimista yliopisto-opiskelua minulle kertyi vain yksi vuosi. Opetushommien lisäksi olen toiminut pitkää Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa kansanmusiikin osaston johtajana ja tuottanut monen sorttisia julkaisuja.
Nykyisin ohjaan enimmäkseen maisteriopiskelijoiden opinnäytetöitä. Nyt syksyllä 2020 pääsisin eläkkeelle, mutta jos kuntoa riittää, taidan jatkaa vielä muutaman vuoden. Tämmöinen on tarinani opintojen ja töiden vinkkelistä. Niin, se meinasi unohtua, että työskentelin lukio- ja yliopisto-opintojen ohessa lyhyitä aikoja myös Alkon myyjänä, osuuskaupan lihatiskillä, psykiatrisessa sairaalassa Tukholmassa ja haudankaivaja-suntiona Vetelissä. Hyviä pestejä kaikki. Töiden lisäksi elämässä ollut ja tapahtunut muutakin, mutta eipä tässä nyt niistä.
6)Heti lukion jälkeen hain Oulun Yliopiston rakennustekniikan osastolle ja tuurilla pääsin sisään heti ensi yrittämällä. Rakennustekniikka tuntui luontevalta, kun isäni työskenteli rakennusalalla kirvesmiehenä ja muurarina. Oulun Yliopisto osoittautui hienoksi paikaksi, jossa viihdyin tosi hyvin. Valmistuin Diplomi-insinööriksi käytännössä 1979, mutta paperit otin ulos keväällä 1980 hiukan ennen vapautumistani armeijan harmaista.
Hain töitä eri puolilta Suomea, koska siihen aikaan jopa meidän ammatissa oli runsaasti työttämyyttä. Paikka aukesi Helsingistä yhdestä Suomen suurimmista rakennesuunnittelutoimistoista Kaista & Sebbas. Siellä pääsin mukaan suuriin Itä-Helsingin rakennusprojekteihin. Noin vuoden päästä vaihdoin kuitenkin paikkakuntaa ja työnantajaa. Lähdin Vaasaan Erkki Juva Oy:lle projektipäällikön tehtäviin rakennesuunnittelijaksi. Olin mennyt naimisiin 1977 ja 1980 perheemme vahvistui pojalla. Vaasassa perheeseen synt vielä tyttö 1984. Juvan Vaasan toimistossa työtehtävät olivat hienoja ja sain osallistua niin teollisuuden-, kuin julkisten- ja liikerakennusten suunnitteluun. Ehkä mieleenpainuvimmat kohteet olivat Vaasan Yleisradion toimitalo Palosaarella, Hotelli Rojal Vaasa ja Wärtsilän dieselmoottoritehdas. Vaasasta hain sitten Finnstroin palvelukseen ja pääsin rakentamaan Viipurin selluloosa- ja paperitehdaasta Sovetskiin (n. 40km Viipurista itään). Sovetskin tehdastyömaalla sain haastavia töitä, kun vastasin keittämön, rikkihappotehtaan ja vedenkäsittelylaitoksen rakentamisesta. Koko projektin arvo oli silloista 1,2 miljardia FIM. Finstroilla työskennellessä asuimme Imatralla. Emme kuitenkaan koskaan kotiutuneet siinä määrin, että olisimme ryhtyneet hankkimaan omaa asuntoa. Niinpä 1986 muutimme takaisin Veteliin ja käynnistimme omakotitalon rakentamisen Patanan kylälle. Muuttomme pieneen Patanan kylään herätti aika tavalla kummastusta, mutta minä näin sen elämän sisältöä tuovana ratkaisuna. Minun työni olisi joka tapauksessa liikkuvaa ja perhe saisi tutun ja turvallisen kasvuympäristön.
Vuosi muuton jälkeen perustin oman insinööritoimisto, jota olen sitten pyörittänyt muutamaa 90-luvun laman aiheuttamaa vuotta lukuun ottamatta. Tuolloin 1992 lama iski Suomeen rajusti ja näin tilanteen siten, että minun on hankkiuduttava takaisin vientiprojekteihin. Pääsin mukaan ns. sotilaskylä projekteihin . Haka-Stroi rakensi lähelle Niisni-Novgorodia kahta sotilaskylää ja minä pääsin aluksi suunnittelun valvojaksi ja loppuvaiheessa suunnittelupäälliköksi kyseisiin projekteihin, Kyliin tuli asunnot 4000 asukkaalle ja kaikenlainen infra, kuten koulut, lastentarhat, kaupat, pankit, kirjastot jne. Projektin arvo oli n. 1.0 miljardia FIM. Seuraava projekti oli sitten Sertolovon sotilaskylä Pietarin lähelle YIT:n leivissä. Siinä toimin teknisen toimiston päällikkönä. Projekti kesti minun osalta vuoden 1996 loppuun. Vielä yhden Venäjän projektin kävin tekemässä Moskovassa 1997. Siinä rakensimme Moskovan kaupunginjohtajan rahoittaman pankki- ja liikerakennuksen, johon tuli lisäksi asuinkerroksia. Rakennuksen kerrosluku oli 25 ja sen hinta n. 450 miljoonaa FIM. Tuossa vaiheessa aloin ajattelemaan, että jos en nyt palaa takaisin Suomeen, niin en malta palata laisinkaan. Niinpä käynnistin toimistoni toiminnan uudelleen. Päätin lopettaa suunnittelun ja keskittyä pelkästään rakennuttamiseen. Niinpä olen sen jälkeen tehnyt mm. seuraavien kohteiden rakennuttamista ja valvontaa;
Kokkolan maakuntakirjasto, Kokkolan poliisitalo, Citymarket Kokkola, Terra Kokkola, Kokkolan Halpa-halli (myymälä ja konttori), Vaasan poliisitalo, Seinäjoen poliisitalo, Kokkolan satamaan AW-terminaalin ja useita laiturikohteita, Mäntykankaan koulu, Hollihaan koulu, Villan koulu, Isokylän monitoimitalo Kokkola, Torkinmäen koulu, Kokkolan Yliopistokeskus, Centria Kokkola, Pyhäsalmen sairaala, Kokkolan uimahalli, Haapajärven uimahalli jne. Meneillään on Jokirannan ja Taanilan koulut Ylivieskassa, Alavetelin koulu ja Lestijärven koulu.
7)Kävin armeijan, Kajaanissa 1999, josta palasin alikersanttia siviiliin. Vuonna 2000 muutin Ouluun, siellä opiskelin ammattikorkeakoulussa ja valmistuin 2003 bioanalyytikoksi. Valmistumisen jälkeen lähdin Helsinkiin töihin Huslabiin, sieltä vakipaikan perässä lähdin yksityiselle Diacoriin, josta lopulta Kotkan keskussairaalan laboratorion kautta palasin Helsinkiin yksityiselle puolelle Diacoriin. Vanhemman lapsen mennessä kouluun palasin takaisin julkiselle puolelle töihin Huslabiin, jossa olen työskennellyt viime vuodet Seulonnat-työpisteen vastuuhoitajana. Teen tätä nykyä alkuraskauden down- ja edwars- riskien seulontaa, tutkin siis kemiallisia näytteitä odottavista äideistä ja lasken näistä saaduista tiedoista mahdollisia riskilukuja. Tänä keväänä aloitin myös Tehyn talokohtaisena luottamusmiehenä Huslab- talossa, siihen käytän työaikaa työviikosta n.1,5 päivää joka viikko.
8)Opiskelu: Vaasan kauppaoppilaitos/yo-merkonomi 1983 ja Kuopion yliopisto/YTM 1991, töissä Kuopion yliopistossa ja sittemmin Itä-Suomen yliopistossa v. 1991 alkaen / opiskelijapalvelun päällikkö, opintopalvelut (vastuualueina mm. Hakijapalvelut, Opiskelijavalinta, Opiskeluhyvinvointi, Uusien opiskelijoiden Tuutorointi ja orientaatio.)
9)Valmistuin Vetelin lukiosta syksyllä 1991 ja olin jo aiemmin saman syksyn aikana aloittanut matematiikan opinnot Oulun yliopistossa. Työuran olen tehnyt matemaattisten aineiden opettajana Vetelin yläkoululla, Kinnulan lukiossa, Haapajärven yläasteella, Haapaveden yläkoululla ja lukiossa sekä Keski-Pohjanmaan ammttiopistolla. Esimiestehtäviä minulla on ollut KPEDU:lla toimialapäällikkönä ja nyt Vetelin lukion rehtorina.
10)Lukiosta Kokkolan (silloiseen) tekuun lukemaan automaatio -ja ohjaustekniikkaa, kun en tiennyt silloin enempää kuin nytkään mikä haluaisin olla isona. Muutos Kokkolan kaltaiseen metropoliin tuntui valtavalta Vetelin jälkeen. Siellä tutustuin suureen määrään ulkomailta tulleita opiskelijoita joista useiden (mm. oman vaimoni) kanssa olen edelleen usein tekemisissä.
Tekun jälkeen halusin vuoden verran kokemusta ulkomailta ja sillä tiellä olen edelleen. Suosittelen jokaiselle ainakin jonkin aikaa viettää aikaa ulkomailla, koska silloin opit itsestäsi ja omasta kotimaastasi eniten, kun jätät sen taaksesi. Noin 12 vuotta olin öljyteollisuuden palveluksessa lukuisissa insinöörin ja toimihenkilön tehtävissä, kunnes noin viisi vuotta sitten perustin oman firman joka kehittää, myy ja asentaa puhtaisiin teknologioihin (sekä energian, että kemikaalittoman desinfioinnin alueilla) perustuvia ratkaisuja. Tulotaso öljyn parissa oli aivan eri luokkaa, mutta raadollista ja itsekeskeistä toimintaa se on ja päätin, että pidän tästä planeetasta enemmän kuin isosta tilipussista… Ehkä viimein alan tietää, mikä haluan olla isona. Osa ratkaisua ennen kuin ongelmaa.
Otan mielelläni kotiseudulta opiskelijoita vastaan työkokemusta hankkimaan ulkomailta, jos tähän löytyy kiinnostusta.
11)Valmistuin ylioppilaaksi vuonna 1994 Vetelin lukiosta. Lukion jälkeen hain opiskelemaan Oulun yliopistoon maantiedettä mutta en päässyt sisään ja jäin sitten viettämään tavallaan välivuotta kotiseudulle. Pääsin kouluavustajaksi Keskustan ja Sillanpään ala-asteille ja olinkin siinä hommassa miltei 1995 vuoden loppuun. Tein myös luokanopettajan sijaisuuksia ja tuossa kohtaa olin aivan varma, että minusta tulee ope ja suoritin siinä töiden ohella kasvatustieteen approbaturin Jyväskylän Yliopistossa avoimen yo:n puolella. Kun OKL:n ovet eivät auenneetkaan, oli aika miettiä jotain muuta uraa. Luonnonieteet, biologia ja kaikenlainen labranysväys on ollut aina lähellä sydäntä, joten päädyin hakemaan Oulun seudun ammattikorkeakouluun opiskelemaan bioanalyytikoksi. Ouluun muutin tammikussa 1996. Valmistuin toukokuussa 1999 ja heti valmistumisen jälkeen tein laboratoriohoitajan kesäsijaisuuksia mm. Vetelissä Tunkkarin tk:ssa ja Kempeleen tk:ssa. Syyskuun alussa 1999 pääsin Oulun Yliopiston biokemian laitokselle prof. Seppo Vainion tutkimusryhmään laboratoriohoitajaksi ja olin siellä reilun vuoden, minkä jälkeen v.2001 siirryin Kontikankaan kampukselle Oulun yliopiston lääketieteellisen biokemian laitokselle prof. Taina Pihlajaniemen ryhmään laboratoriohoitajaksi. Vuonna 2002 siirryin nykyisen työnantajani, Biocenter Oulun, palkkalistoille ja tarkemmin Transgeeniseen ydinpalveluyksikköön, jossa työskentelen muuntogeenisten hiirten tuottamisessa ja eurooppalaisen hiiripankin ylläpidollisissa tehtävissä muun muassa. Perheeseeni kuuluu aviomies ja yläasteikäinen poika. Vapaa-aika kuluu pyöräilyn, karaten, geokätköilyn ja jalkapallon maailmassa.
Muistoja lukioajalta
1) Kävin lukiota vuodet 1992-1995. Muistan erityisesti joitakin opettajia ja luokkakavereita. Siihen aikaan oli vielä luokkamuotoinen opetus. Meitä oli reilut 60 aloittajaa vuonna 1992, kaksi luokkaa. Oppilaat tulivat Vetelistä, Halsualta ja Kaustiselta.
Saimme myöhemmin uuden oppilaan luokkaamme. Hänellä oli isokokoinen kännykkä (ensimmäisiä tuohon aikaan), johon hän jopa vastasi tunnilla. Tuolloin oli vaikea uskoa, että kännykät voisivat joskus yleistyä.
Lukiossa oli hyvä henki, vaikka näin jälkikäteen ajateltuna eivät penkkarit lauluineen ja nuoremmille oppilaille jaettavine palkintoineen mitenkään mukavia olleet kaikille. Vanhojentanssit eivät vielä olleet mikään iso tai kallis pukujuhla, itselläni oli serkkuni vanha puku, jota jo siskoni oli edellisvuonna käyttänyt.
Opettajista on erityisesti jäänyt mieleen P.L, jonka biologian ja maantiedon monisteista oli monistuskone aina syönyt sanoja, joita sitten piti itse kirjoittaa. Äidinkielen opettajani oli L.P, jolla oli ainekirjoitusten virheitä varten pahvinen kortisto, johon virheet piti merkitä. Hänen miehensä T.P oli leppoisa luokanvalvojani.
2)Meidän ”wanhat 1988” tanssivat ensimmäiset vanhojen tanssit Vetelissä. P.Y ja M.Y opettivat meille hienoja pari- ja kuviotansseja. Aiemmin vanhojenpäivä ei ollut niin arvokkaan oloinen tapahtuma, vaan siihen liittyi lähinnä mokutuksen tyyppistä nuorempien simputusta.
Meidän luokka teki myös 2 yöpymistä sisältävän luokkaretken – mikä ei myöskään ollut tyypillistä lukiossa tuohon aikaan. Mukana reissussa P.L ja T.P. Paljon mukavia muistoja on lukioajoilta.
3)Se nyt tulee ensimmäisenä mieleen, että perholaisia lukiolaisia oli paljon kortteerissa veteliläisissä kodeissa. Meilläkin. Perhon porukoiden siivellä me paikallisetkin pääsimme maistamaan ”oikeaa opiskelijaelämää”– meno joskus aika vauhdikasta. Tulee muutama juttu mieleen, mutta ei niistä tässä uskalla …
4)Muistoja on niin paljon, että niistä tekisi kirjan. Voin joskus palata asiaan ja kertoa, mitä muistin lokeroihin on jäänyt. Opettajat olivat silloin melkoisia persoonia. Erityisesti meidän matematiikan opettajamme P.V jäi mieleen persoonallisena opettajana ja muistakin sen ajan opettajista jäi paljon hauskoja hetkiä mieleen.
5)Muistot ovat mukavia ja on myöhemmin tavattu luokkakokouksessa pariinkin kertaan. Edesmennyt T.P oli luokanvalvojani ja hänestä sekä kaikista muistakin opettajista on mukavat muistot. Olisi hienoa, jos näitä tapaamisia voitaisiin järjestää systemaattisemmin.
6)No pesis ja sm- mitalit! Mahtava henki yleisesti, kun porukka tunsi toisensa! Loistavia opettajia mm. M.M, P.Y ja M.Y. Hyvät paikat harrastaa! Ei täällä etelässä todellakaan ole niin hyviä liikuntamahdollisuuksia tai junioritoimintaa samalla tasolla mitä itse on pienemmällä paikalla kokenut!
7)Vetelin lukio ja opettajat antoivat ”hyvät eväät” jatko-opinnoille luonnontieteissä aikanaan
8)Lukioajoista on jäänyt parhaiten mieleen hyvät kaverit, luokkahenki ja opettajat. Luokanvalvojanani oli saksan opettaja R.P. Monille on jäänyt mieleen kurittoman kopiokoneen riivaama edesmennyt maantiedon ja biologian opettaja P.L ja itsekin muistelen häntä lämmöllä. Sieltä ehkä juurtaakin kiinnostukseni luonnontieteisiin. Olin myös muutaman luokkatoverini kanssa Vetelin lukion viimeisiä venäjän opiskelijoita ja venäjän opettaja H.S aka ”Hymy” on jäänyt positiivisena mieleen iloisena ja puheliaana, joskus sitä jopa taidettiin hiukan käyttää hyväksikin kun ei opiskelu maistunut ja hänet oli helppo harhauttaa juttelemaan koko tunti niitä näitä. Meidän lukioaikana järjestettiin oikein joku Suomen Lukiolaisten liiton organisoima mielenosoitusmarssikin kunnantoimistolle, aihetta en muista, mahtoiko liittyä johonkin rahapolitiikkaan? Ruotsin opettajatar T.A oli äitiyslomalla ja hänellä oli lukion ekalla tai tokalla pari sijaista, joista ainakin toinen jäi mieleen hieman erikoislaatuisena tyyppinä, aiemmalla urallaan oli ollut vankilassa opettajana. Uskonnon ja psykologian tunnilla Piken porinaryhmät ja jo äidinkielen opettajan L.P:n virhekortit, jotka joku olikin jo aiemmin maininnut. Vanhojen tanssit olivat mukava muisto, hieman erilaista kun nykyään. Me pukeuduttiin oikeasti ”vanhaan” tyyliin. Penkkareissa olin sota-ajan lotta. Ylioppilaslakin sain rehtori A.L:ta, joka jäikin tämän jälkeen eläkkeelle.
